Seuraan ~karibun esimerkkiä, mainostamalla seuraavaa adressia [link] Adressin allekirjoitus umpeutuu ylihuomenna (siis viidestoista päivä), joten allekirjoittakaa vielä kun kerkeette, hyvät ihmiset. Varmasti kaikki suomalaiset tietää tapahtumat jotka tähän on johtanut.
Joop, menin kirjottaa heti nimen alle. Kiva kun kämppis harrastaa itse ampumista ja sillä on 150kg painava asekaappikin tääl ._. Se oli heti aseiden puolustuskannalla, että kuitenkin ne hörhöt sais enemmän aseita pimeesti ja pimeiden aseiden kauppa kasvais jne. Sit sen tyttöystävä heitti mulle vastaan "Mitäs jos nettipelit aiottais kieltää?" ja sit vastasin siihen "No jaa, en tiiä kuinka monta pelaajaa nettipelit on oikeesti tappanu, ainii se yks korealainen joka pelas 3 päivää putkeen......."
Joop, ei kauheen fiksuilta kuulostanu mun korvissa, sain vaan hiukan äkäiseen sävyyn nuo vastaukset. Nii nettipelaajat on kaaauhia uhka ihmiskunnalle! Mee ollaa ihaa sosiaalisesti nyyppiä ja peukalo keskellä kämmentä eikä seurustella ni ei tuu lapsíakaan maksammaa veroi!!
Mistä pimeestä voisi ostaa laittoman pienaseen jos niitä ei sais myydä laillisestikaan? Niitä ei suinkaan ole vaivaton kärrätä Vennään rajan yli umpimettäsä. Maksaneeko niistä sittenkään kukaan tarpeeksi että kannattaisi salakuljettaa.
Mutta tuskin on yhtään siviiliväkivallantekijää, joka ei olisi ottanu vaikutteita viihteestä. Tuo väkivaltapelien hysteerinen puolustus on yhtä käsittämätöntä kuin pyssyjen. Onko täysin mahdotonta nauttia semmoisesta viihteestä joka ei perustu kostoon tai raivon purkamiseen "luvalliseen" "pahikseen"? Missä on edes mahdollista mallioppia rakentavaa reagointia ristiriitatilanteissa?
Miksi on lähempänä kuin uskotaankaan balkanilainen taannoinen tilanne jossa naapurit järjestelmällisesti viilsivät tuttavaperheiden kurkkuja auki Drina-joen sillalla? (Oheislukemistoksi Joe Saccon sarjakuva Safe Area Gorazde)
--
Keijjo comics teacher in Liminka School of Arts
Devious Comments
Nettipelaajat onkin niin kauhea uhka ihmiskunnalle!
I'm confused
--
...shut up!
Mutta tuskin on yhtään siviiliväkivallantekijää, joka ei olisi ottanu vaikutteita viihteestä. Tuo väkivaltapelien hysteerinen puolustus on yhtä käsittämätöntä kuin pyssyjen. Onko täysin mahdotonta nauttia semmoisesta viihteestä joka ei perustu kostoon tai raivon purkamiseen "luvalliseen" "pahikseen"? Missä on edes mahdollista mallioppia rakentavaa reagointia ristiriitatilanteissa?
Miksi on lähempänä kuin uskotaankaan balkanilainen taannoinen tilanne jossa naapurit järjestelmällisesti viilsivät tuttavaperheiden kurkkuja auki Drina-joen sillalla? (Oheislukemistoksi Joe Saccon sarjakuva Safe Area Gorazde)
--
Keijjo
comics teacher in Liminka School of Arts
Previous PageNext Page